Kotimaan kiipeilypaikoista minulle kaikkein rakkain ja tärkein on toistaiseksi ollut Martti Servo -sektori Rovaniemellä. Upeat maisemat, hienot reitit, loistava fontsumainen kivenlaatu ja läpi kesän kestävä kiipeilykausi – voiko parempaa edes toivoa? Näin kauniissa paikassa kiipeily on oikeasti jotain ihan muuta kuin jossain pusikon keskellä kränkkääminen. Vaaran päältä näkee kauas ja tuntuu kuin sielullakin olisi pohjoisen luonnon keskellä enemmän tilaa olla.

Vaikka sektori on pieni ja koostuu vain muutamasta kivestä, reittejä on kuitenkin viitisenkymmentä. Hienoja klassikkolinjoja löytyy kivasti varsinkin kutos- ja seiskagreideiltä. Boulderit ovat pääosin matalia tai matalahkoja ja aloittelijallekin löytyy kivasti tekemistä – itsekin kiipesin Servolla ensimmäisen 6B-boulderini. Spottaaja ja pari hyvää pädiä on tarpeen, sillä monilla reiteillä alastulot ovat kivisiä. Pääkiven päältä pitää varautua joko kiipeämään tai hyppäämään alas. Itse mieluummin hyppään. Se onnistuu Kantin puoleiselta sivulta niin, että alla olevalle kivelle asetetaan pädi.

Kiipeilykausi alkaa yleensä toukokuussa ja kestää syys–lokakuulle. Lumet sulavat Rovaniemellä paljon myöhemmin kuin Etelä-Suomessa, joten kauden aloitus vaihtelee jonkin verran vuodesta toiseen. Jos lunta on enemmän tai hiekkatie on kovin pehmeä, auton saattaa joutua jättämään kauemmas. Lumikengäkin voivat olla alkukeväästä tarpeen.

Miellyttävintä kiipeäminen on keväällä ja syksyllä kun ilma on viileähkö, mutta ei kuitenkaan liian kylmä. Keskikesälläkin voi yleensä kiivetä ainakin varjopuolen reittejä, jos ei ihan hirveissä hellelukemissa huidella. Silloin kun lämpötila alkaa olla lähempänä 25 astetta, alkaa Servollakin olla liian liukasta ja tuskaista kovemmille sendeille. Yöllä kitka voi kuitenkin olla kuuminakin päivinä varsin hyvä ja keskiyön auringon valossa kiipeily on upea kokemus!

Kitka tuntuu olevan varsinkin sloupeilla paras silloin, kun ilmassa on hitunen kosteutta. Kiven pinta on silloin aavistuksen nahkea eikä lasimaisen kuiva. Tämä on joillain reiteillä aika tarkkaakin – jos ilmankosteus on liian alhainen tai liian korkea, kivi on liukas.

Servoltakin löytyy yksi iso miinus: kaikenlaisia öttiäisiä riittää läpi kesän aina alkusyksyyn asti. Itse satun vielä olemaan hyönteisten pistoille ja puremille allerginen, joten hienoista kiipeilypäivistä pääsee aina jälkeenpäin kärsimään. 😀 Thermacell ja hyönteiskarkotteet pitävät hyttyset kurissa (Servolla mielestäni ole koskaan hyttysiä hirveästi edes ollut), mutta muita verenimijöitä riittää eikä niihin auta oikein mikään. Mäkäräiset ja polttiaiset ovat kaikkein rasittavimpia. Polttiaisia ei aina edes huomaa ennen kuin vahinko on jo tapahtunut ja joka paikkaa kutittaa niin että meinaa järki lähteä. Kesällä 2018 oli poikkeuksellisen paljon paarmoja eikä keskittymisestä meinannut tulla jatkuvan pörinän keskellä mitään. Yhden kiipeilysession aikana liiskasimme 73 paarmaa.

Kesällä 2020 tuli uutena ilmiönä meluhaittaa lähellä tapahtuneen louhinnan takia. Aiempina vuosina vaaran päällä on saanut kiivetä kaikessa rauhassa lähes pelkkien luonnonäänten ympäröimänä. Jyskytys ei ole onneksi ollut jokapäiväistä, mutta silloin kun jyskytettiin, se kuului kovaa ja kesti iltakymmeneen saakka. Hetken jo ajattelin, että nyt on koko paikka pilalla, mutta syksyä kohden mekkala on onneksi rauhoittunut.

Reittisuositukset

Sitten siihen tärkeimpään eli reitteihin. Olen listannut alle joitakin omia suosikkejani, osassa mukana video.

Kantti (6B)

Kokeneemmalle kiipeilijälle hyvä alkulämppä ja aloittelijalle kiva projekti, jonka voi kiivetä monella eri betalla. Alla on kiviä, joten pädit tulee asetella hyvin ja spottaaja on tarpeen.

Suomalaista muotoilua variation (6C)

Mielestäni hienompi linja kuin alkuperäinen Suomalaista muotoilua (6B+). Tekninen, voimallinen ja matala boulderi kunnon hyljetoppauksella!

Äkkilähtö (6C)

Herkkä pikkuboulderi, joka melkein aina varjossa ja jossa on monia betavaihtoehtoja. Tätä voi heikkohermoisempikin kiivetä ilman kuolemanpelkoa!

Martti Servo goes direct (6C+)

Mielestäni hienompi linja kuin samoista otteista vasemmalle toppaava klassikko Martti Servo ja Napander. Jos olet yhtä lyhyt kuin minä, pääset todennäköisesti dynoamaan. Jos taas olet vähän ulottuvampi, onnistuu kiipeäminen staattisellakin betalla. Ennen kiipeilyä toppi kannattaa käydä putsaamassa havunneulasista. Pädit kannattaa asetella kunnolla ja spottauksenkin kanssa saa olla tällä reitillä tarkkana, jottei swingaa pädin ohi tai osu pudotessaan puuhun.

Laila Kinnunen (7A)

Matala traverse, joka näyttää helpommalta kuin on – sloupperit saattavat yllättää. Lyhyelle vaikeampi, mutta väliotteiden avulla tästäkin selvitään. Kitka on yleensä paras illalla.

Ich komme (7A)

Muutaman muuvin napakka boulderi, jossa on hieman kuumottava toppaus. Originaalibetalla tämä ei onnistu lyhyeltä, mutta kun käyttää oikealla olevan kahvan sijaan lähempänä olevaa pientä krimppiä, alkaa kiipeily onnistua. Toppiotteet kannattaa käydä putsaamassa ja merkkaamassa ennen kuin tätä lähtee kokeilemaan. Hyvä spottaaja pitää myös olla mukana, sillä topista pudotessa on mahdollisuus lentää pädien ohi tai osua puuhun. Alla olevassa Instagram-postauksessa mukana video (selaa oikealle).

Rakkauden ajopuu (7A+)

Pitkähkö traverse, joka alkaa Ich kommen lähtöotteista ja toppaa Kanttiin. Reitillä edetään käyttämättä kiven yläreunan hyviä otteita. Monipuoliset, tekniset muuvit ja kiva reitti, joskin landing on hieman ikävä – kannattaa suunnitella jo etukäteen miten spottaaja siirtää pädejä kiipeilijän edetessä. Lopussa on vaarana däbätä kiveen. Huom: 27cragsissa tämä linja on piirretty virheellisesti alkamaan Napanderin lähtöotteesta. Alla olevassa Instagram-postauksessa mukana video (selaa oikealle).

Pimp my ride (7B+)

Klassikoiden klassikko, mielestäni yksi parhaista reiteistä missään koskaan! Herkkä kaunotar, joka vaatii hyvää tekniikkaa ja huukkaustaitoja. Tämä reitti on siitä kiva, että erilaisia betavaihtoehtoja riittää. Muuvien työstäminenkin on helppoa, kun kivi on niin matala.

Pimp my ride extension (7C)

Jos kaipaat Pimp my riden jälkeen vielä vähän lisähaastetta, extension on taatusti kokeilemisen arvoinen! Reitti vaatii niin tekniikkaa, voimaa kuin kestävyyttäkin ja sopii erinomaisesti lyhyille kiipeilijöille. Varaa mukaan kunnolliset pädit ja sijoita ne huolellisesti, sillä muuten voi pudotessa sattua hanuriin.

Viimeinen tuuttikuski (7C) ja Viimeinen tuuttikuski stand (7B+)

Istumalähtönä ei lainkaan hobiteille sopiva, sillä siipiväli ei riitä, mutta reittinä silti Servon parhaimmistoa – on aina ilo katsella kun joku kiipeää tätä! Seisomalähtöä (7B+) voi huvikseen yritellä lyhyempikin. Se ei varmaan ole mahdoton, mutta huomattavan vaikea ja vaatii lähes olemattomien väliotteiden käyttöä. Jos keksit seisomalähtöön hobittibetan, laita minulle viestiä miten sen teit! 😉

Voimasanat (8B+) ja Turvasanat (7A)

Servosta ei voi oikein puhua mainitsematta Voimasanoja, joten tässä se nyt mainitaan. 🙂  Jos kränkkäät kasia, siipiväli on riittävä, voimaa riittää kuin pienessä kylässä ja itsetuntosi on kohdillaan, ei muuta kuin yrittämään! Ei todellakaan sovi hobiteille, kuten ei myöskään reitin seisomalähtö Turvasanat 7A.

Videokoosteita Servolta

Oheisella videolla kiipeän joitakin Servo-klassikoita vuosina 2017–2019. Videosta saanee jonkinlaisen käsityksen siitä miten hieno paikka Servo on ja miltä siellä näyttää eri vuodenaikoina. Mukana videolla myös supervahva Teresa.

Kannattaa tsekata myös alla oleva Teresan ja Vilin video, jossa hieman eri reittejä/betavaihtoehtoja.

Martti Servo

• Muutama kivi suppealla alueella vaaran päällä Rovaniemellä
• Upeat maisemat ja loistava fontsumainen kivenlaatu
• Noin 50 reittiä (3–8B+). Paljon hienoja klassikoita, varsinkin kutosia ja seiskoja.
• Kiipeilykausi: yleensä touko–syyskuu
• Lähestyminen: hiekkatie, loppumatka kävelyä (n. 10 minuuttia). Selkeä polku, matkalla kivikkoa, osa matkasta jyrkähköä ylämäkeä.
• Pysäköinti: tien varteen levikkeelle. Tietä ei saa tukkia, tiellä liikkuu työkoneita.
• Etiketti: Muistathan kerätä roskat ja tupakantumpit mukaasi kun lähdet sekä harjata tikkarit ja isoimmat mankkajäljet pois. Jätetään käynneistämme muutenkin paikan päälle mahdollisimman vähän jälkiä. 🙂
• Topo: 27crags