Distanssia arkeen on Luohua-klassikko, jonka työstämisen teki minulle hankalaksi sen korkeus. Vaikka kyseessä ei olekaan oma maksimigreidi tai mikään huippusuoritus, sen verran monta sessiota tuli kiroiltua tämän reitin parissa, että halusin tiivistää kokemukset lyhyeksi videotarinaksi.

En pelännyt reitin korkeutta, mutta muuvien työstäminen söi energiaa niin fyysisesti kuin henkisestikin. Jotta pääsin työstämään kruksia, minun oli aina kiivettävä koko reitti alusta. Muiden kiipeilijöiden betat eivät sopineet itselleni ollenkaan, joten jouduin testailemaan kaikenlaista – yläramppia, alaramppia, pitkää roiskaisua, hivuttautumista, huukkia. Välillä otteet olivat tosi liukkaat eikä kiipeilystä tullut mitään. Muutaman kerran putosin reitiltä ropelina alas. Koska otteita ei päässyt rauhassa hiplaamaan, en ollut varma mistä kohdasta ramppia saisi parhaiten kiinni. Muuvit olivat fyysisiä eikä yhteen sessioon ehtinyt montaa hyvää yrkkää tulla, kun ehdin jo väsähtää tai pottuuntua.

Kaikessa ärsyttävyydessään Distanssi oli minulle pitkään vain sivuprojekti, jota yrittelin joskus pääprojektini lomassa, usein vasta ihan viimeisenä päivän päätteeksi. Vuosina 2020–21 minulla ei kertaakaan ollut motivaatiota uhrata reitille edes yhtä kokonaista sessiota.

Kun toukokuussa 2022 palasin pitkän tauon jälkeen Luohualle, minusta tuntui ensimmäistä kertaa siltä, että nyt olisi viimein oikea aika saattaa Distanssi päätökseen. Tiesin, ettei minulla ollut riittävästi aikaa 7C-projektini Hermanon työstämiseen, joten siksikin päätös oli helppo.

Vanha kruksi ratkesi muutamalla yrityksellä, mutta sen jälkeen tuli vielä vastaan kulman ylitys, joka oli hobitille hieman kinkkinen. Koska kulmalle kiipeäminen reitin alusta olisi kestänyt joka kerta 1 min 15 s, muuvien testailu ei ollut ihan läpihuutojuttu. Luohua-päiviäkään ei ollut enää montaa luvassa, joten otin Janin ehdotuksesta avuksi yläköyden. Sopiva beta löytyi köyden kanssa aika kivasti ja sen jälkeen reitti menikin heti ekalla yrkällä suoraan toppiin.

Tästä projektista opin seuraavat asiat:

• Joskus olisi parempi, jos ei kuulisi toisten betaehdotuksia ollenkaan, vaan menisi ihan vain fiilispohjalta
• Kruksit eivät ratkea, jos niihin ei keskity 100 % ja täysissä voimissa
• Luulin 2020 olevani kovassa kunnossa, mutta tekniikassani oli paljon parannettavaa
• Vaikka inhoan köysihommia, tässä tapauksessa köysiharjoittelu nopeutti sendiä huomattavasti. Köyden olisi voinut ottaa käyttöön jo huomattavasti aiemmin.
• On oikeasti tosi mukavaa, kun tietää miten toppaus menee!

Distanssin jälkeen seuraava etappi Luohualla voisi ehkä olla Distanssia arkeen extension (7C). Olen jo kiivennyt reitin kahdessa osassa, mutta koska se on melkoinen pumpfest, en osaa sanoa riittääkö nykyinen kunto siihen lainkaan. Mutta katsotaan mitä tapahtuu, aika näyttää mistä sitä taas innostuu. 😉 Luohuan aurinkopuolella kausi alkaa kuitenkin olla jo tämän kevään osalta ohi, joten ihan lähiaikoina tätä seinämää tuskin enää runttaillaan – ellei sitten tapahdu joku yllättävä kelien viileneminen.

Mukavia katseluhetkiä projektivideon parissa! 🙂