Tarvitseeko kotia?

Kolmen viime vuoden aikana elämäni korttipakka on räjäytetty moneen kertaan. Matkakilometrejä on kertynyt mittariin tasaiseen tahtiin niin elämänmuutosten kuin harrastustenkin vuoksi. Olen oikeastaan ollut koko ajan menossa jonnekin – välillä niin usein, ettei aina ole ollut edes järjellistä purkaa matkalaukkua. Hetkittäin olen tuntenut oloni irralliseksi, kuin en kuuluisi enää mihinkään, mutta yhä useammin on alkanut tuntua siltä, että voin asettua kodiksi melkein minne tahansa. Onko minulla enää kotia? Mitä koti edes tarkoittaa? Ja ennen kaikkea: tarvitseeko ihminen kodin ollakseen onnellinen?

Meditating in Xemxija, Malta (2015)

Kuva: David Watson

Aiemmin ajattelin, että koti on yhtä kuin omistusasunto. Kahdeksan vuoden ajan kokeilin tuota kuviota ja silloin se tuntui hyvinkin tärkeältä. Omaa, huolella valittua kotia remontoitiin ja tuunattiin rakkaudella, jotta siitä tulisi täydellinen. Tarvitsin jatkuvasti kaikenlaista uutta kotiini eikä tarvitsemiselle tullut loppua. Nyt kun olen muuttanut monta kertaa, karsinut lähes kaikki turhat roinat ja asunut kolme vuotta vuokralla, olen alkanut vähitellen nähdä asiat toisessa valossa. Taloudellisista syistä voisin vielä päätyä ostamaan asunnon, mutta en siksi, että haluaisin sen oman, ihanan unelmieni kodin. En yksinkertaisesti tarvitse sitä. Minulle koti on muuttanut muotoaan.

Fontainebleaun metsä keväällä 2017

Kuva: Jani Lehtola

Koti ei ole staattinen, vaan kulkee mukana. Kotini on ollut hetkellisesti esimerkiksi Sveitsin vuoristossa, Fontainebleaun metsässä, Lofooteilla, Kalymnoksella, Päijänteellä, Rovaniemellä, Lahdessa ja Lauttasaaressa. Olen tuntenut olevani kotona kun olen istunut kesäyön hiljaisuudessa nuotiolla, maannut maassa katsomassa tähtiä, sukeltanut merenpinnan alla, kiivennyt kivenlohkareilla, juossut rantatiellä aamusumussa, kalastanut järvellä hellepäivänä, matkustanut pitkin vuoristoteitä, juhlinut mökillä ystävien kanssa, nukahtanut rakastamani ihmisen kainaloon.

Kiipeämässä Lofooteilla (Kuva: Jani Lehtola)

Kuva: Jani Lehtola

Toisaalta elämääni on mahtunut useita hetkiä, kun en ole kokenut olevani kotona siellä, missä oikeasti asun. Minua on kalvanut ahdistava tunne siitä, että jokin on väärin. Etten voi jäädä siihen, että minun pitää mennä eteenpäin. Koti onkin oikeastaan intuitiivinen ja kokonaisvaltainen luottamuksen ja rauhan tunne. Sitä, että tuntee olevansa oikeassa paikassa ja asiat ovat juuri niin kuin niiden pitää olla.

Vuoristotie Sveitsissä

Jos lähdetään siitä, että koti on tunne, tarvitseeko ihminen tuota tunnetta? Ei välttämättä. Ilmankin pärjää. Omalla kohdallani kävi kuitenkin niin, että kun aloin aktiivisesti tavoitella sitä, elämästäni tuli huomattavasti helpompaa ja tasapainoisempaa. Kykenen nykyään tekemään hyvinvointini kannalta parempia päätöksiä ja löydän helpommin oman paikkani muutosten keskeltä. Pyrin aktiivisesti siihen, että voisin tuntea olevani kotona mahdollisimman usein – huolimatta siitä, missä fyysisesti olen.

Mitä koti merkitsee sinulle?

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s